Kiitos ja näkemiin

 

Kiitos kaikille, jotka vietitte kanssani kotiäiti-vuotta. Tässä kävi juuri kuten pelkäsinkin ja töihin paluun myötä, työt, perhe ja harrastukset vievät ajan niin tehokkaasti, etten ehdi blogia päivittämään.

Kun reilu vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen, olin hyvin epäileväinen. Kuka sitä lukisi? Mistä kirjoittaisin? Lukijoita löytyi kuitenkin yllättävänkin paljon, 26 ihmisen lukijapaneeli on 10 kertaa enemmän kuin koskaan odotin, kirjoitettavaakin olisi jonoksi asti, kunhan vaan löytyisi kirjoitusaikaa.

Tulen jatkossakin lueskelemaan säänöllisesti teidän muiden blogeja, kommentoimaankin ajan salliessa, oma blogini kuitenkin hiljenee.

Syksyn kulusta kerrottakoon kuitenkin sen verran, että hoidossa sujuu ihan mukavasti, hieman erimielisyyksiä tietyistä toimintatavoista, mutta toivottavasti niistäkin päästään eteenpäin.

Töissä pahin stressi ja kiire on takanapäin, uutta vaihetta odotellessa. Itse palasin viime viikolla hevosen selkään muutaman vuoden tauon jälkeen ja tarkoitus on elvyttää vanha harrastus henkiin ainakin jollakin tasolla ja tahdilla.

Katsotaan uudelleen, jos jossakin elämänvaiheessa tulisi uusi tilaisuus bloggaamiselle, olen kuitenkin niin kaikki tai ei mitään-tyyppinen ihminen, että pari kertaa viikossa postailu tahtiin en ryhdy.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille, kiitos, kun olette olleet mukana!

 

Viktorian riisiä

Viktorian riisille löytyy jos jonkinlaista ohjetta, toisessa on liivatetta, toisessa mantelirouhetta. Yksiselitteisemmillään se taitaa olla kermaa ja riisipuuroa maustettuna vaniljalla ja sitruunalla, kylkiäisenä mansikoita.

Koska meiltä jääkaapista löytyi sattumalta valmista riisipuuroa ja koska vähän teki mieli mansikoita, niin tekaisimpa pikaisen viktorian riisin iltapalaksi. Ohje iloksenne!

 

2,5 dl Vispikermaa

1 dl Valion vanilla kastiketta (tai vastaavaa ja paljonko kaapista nyt löytyy)

600 g Riisipuuroa

½ dl Sokeria

1 rkl MacKay´s Lime Curd-limettitahnaa

 

Kaveriksi:

5 dl kotimaisia mansikoita

(murskattuja mintun lehtiä, jos mahdollista)

Kerma siis vatkattiin ja lisättiin loput ainekset ja sitten herkuteltiin mansikoiden kera. Tuoreita mintun lehtiä ei todellakaan löytynyt ja niitä olisin ihan oikeasti kaivannut raikastamaan makua. Hyvää oli silti.

Riisipuuron ohjeen voitte vapaasti googletella tai käyttää jonkun muun keittämää puuroa, kuten minäkin tein.

Itse olen aika pitkälti fiilis kokkaaja, keitoksiin ja leivonnaisiin sujahtaa näppituntumalla sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Reseptien kirjoittaminen ja reseptien lukeminen tuntuu liiaksi työltä…

Leppoisaa viikonloppua!

Mummo ja paappa juttuja

Onni sai eilen lastenpeiton, sen äitiyspakkauksen peitosta seuraavan. Säiden ja huoneiden viiletessä oli vanha peitto käynyt liian pieneksi, joten piipahdin eilen Finlayssonin tehtaanmyymälässä tekemässä lakana hankintoja ja nyt Onnilla on uusi peitto. (Peiton vaihto ei itseasiassa olisi vaatinut minkäänlaisia hankintoja, mutta uskottelin itselleni niin.)

Tänään viikkasin pyykkinarulta niitä pienimpiä pussilakanoita ja mietiskelin niiden loppusijoituspaikkaa.  Ja kappaskappas. Päädyin siihen, että vähintään yhden lakanan säästän muistoksi molemmille. Voivat sitten omat lapsensa nukuttaa samoissa lakanoissa. Siis omat lapsensa? Minun lapsenlapseni?

Aika hölmöä miettiä lapsenlapsi asioita kaksikymmentä kymmenen vuotta ennen kuin se edes teoriassa olisi mahdollista. Vai onko sittenkään?

Toisaalta jo perheen perustamista suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon, että ne omat lapsetkin saattavat perustaa perheen jossain vaiheessa, valita mieluisan tai epämieluisan vävyn/miniän ja hankkia x-määrän lapsia. Omien lasteni ohella olen siis tietyllä tapaa sitoutunut myös heidän jälkikasvuunsa, en yhtä tiiviisti ja hektisesti kuin omiini, mutta yhtä lailla sitoutunut kuitenkin. Ei mitenkään musta-valkoinen juttu!

Ainakin meidän perheessä isovanhempien tuki ja apu on taas viime aikoina osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Molempien työ ja urakehitys tai ainakin haaveiltu urakehitys asettavat pieniä haasteita töistä poissaololle ja vaikka tietyssä pisteessä perhe ajaa kaiken muun edelle, on toisinaan helpompaa, jos asioille löytyy muitakin ratkaisuja.

Aamu sairasti muutama viikko sitten yhden päivän Paapan hyvässä hoidossa, kun meillä Uriksen kanssa oli töissä jos jonkin näköistä auditointia, presentaatiota ja palaveria.

Eilen Uris vastaanotti työmaalla tärkeitä ulkomaalaisia vieraita ja minä reissasin toisella puolen Suomea, päivähoitopaikan tädeiltä olisi vaadittu melkoista venymistä ja lasten päivä olisi muodostunut kohtuuttoman pitkäksi, mutta onneksi tällä kertaa apuun ehti Anoppi, joka käytti oman vapaapäivänsä lasten hoitoon.

Ehkäpä on siis hyvä jo alitajuntaisesti itsekin valmistautua siihen, että jonain päivänä omat lapset saattavat perustaa sen oman perheen ja tuoda kovaääniset, puuhakkaat ja joka paikkaan ehtivät pikku Aamut ja Onnit isovanhemmille huollettaviksi…

Meillä on uskomattoman hieno tilanne, kun mummoja, paappoja ja tätejä löytyy ihan “kiven heiton päästä”.  Mutta on meillä esimerkiksi työnhakua on rajannut kysymys, ollaanko valmiita luopumaan siitä, että lähellä on joku jonka puoleen kääntyä, kun omat voimavarat käyvät syystä tai toisesta riittämättömiksi? Ei olla oltu ja tuskin tullaan olemaankaan, vaikka se tarkoittaa rajallisia työnsaanti ja urakehitys kuvioita.

Mikään itsestäänselvyys tämä tilanne ja nämä mahdollisuudet eivät missään nimessä ole! Paljosta on kiittäminen, että kaikki isovanhemmat ovat yhä mukana meidän ja lasten elämässä <3

 

Kiitokset siis kaikille meidän lapsien hoitoon osallistuneille tasapuolisesti, en tiedä miten tulisimme toimeen ilman teitä!

Työmatkaajan päiväkirja osa 1: Huone 334

Pahoittelut mystisestä ulkoasusta, työreissut on tälläisiä :( 

 Kun minulta 2 vuotta sitten työpaikkahaastettelussa kysyttiin valmiutta muutamaan työmatkaan vuodessa, en todellakaan odottanut sen pitävän sisällään ihan tätä. 

Mielessä oli jotain huomattavasti eksoottisempaa, ehkä pikku luxusta, leppoisia hotellissa vietettyjä iltoja, tuliaisia lentokentiltä jne... Ihan ei ehkä haaveet kohdanneet todellisuutta. 

 Jälleen kurvasin autovuokraamon pihaan, tällä kertaa minulle oli varattu Seat Exeo, sedan, ennestään tuttu vuokra-auto, jolla matkanteko on vaivatonta.

Siirtelen useamman kymmenen kiloa tavaraa autosta toiseen ja vielä viimeisenä lasten turvaistuimet. Uriksella on töissä tärkeitä vieraita, joten nakkaan lapset anoppilaan, samalla tulen itse ruokituksi ja ehdinpä oven raossa kohdata siipankin. Ei hullumpaa! 

 Ensimmäinen tunti kuluu ihan leppoisasti, mutta seuran puutteessa soittelen pikkusiskolle ja kyselen kuulumisia. En osaa päättää onko mukavempi olla reissussa yksin vai seurassa. Hämeenkyrössä kyllästyn, pysähdyn s-marketiin, ostan naposteltavaa ja alekorista pari Juha Tapion cd:tä matkaseuraksi.

 Kuunneltuani ekan levyn kertaalleen läpi, soitan seuraavalle siskolle, sitten äidille. Jossain vaiheessa mietin pikku paussia, mutta vilkaisu kelloon saa painamaan kaasua. Pääsisi edes jotakuinkin ajoissa hotellille. 

Työnantajan linjauksen mukaan matka-aikaa ei lasketa ylityöksi, vaikka matkat tehdään normaalin työpäivän päälle. En edes jaksa alleviivata miten erimieltä olen. Väsyttää. 

Kuten aina samaisella välillä, epätoivo alkaa iskeä, olenkohan sittenkin päätynyt vieraalle tielle? Olenkohan ikinä perillä? Olen kyllä, vanha ja väsähtänyt hotelli odottaa tutulla paikalla ja toivottaa tervetulleeksi. Auton trippimittari näyttää 316 km. 

 Respasta minulle annetaan avain huoneeseen 334, viimeksi majailin kerrosta alempana, hiljan remontoidussa viihtyisässä huoneessa. Tämän kertainen huone edustaa jotain edesmennyttä aikakautta. Suihkunlattia on möhnäinen.

 Olen varannut pientä nakerrettavaa huoneeseen ja luettavaa myös, kerrankin aamulla ei ole kiire, riittää, että olen aamupalalla 7 jälkeen, normaalisti pyydän aikaista aamupalaa 05:00, hotellin ansioksi on luettava, että aikaisesta ajankohdasta huolimatta aamupala on aina ollut ensiluokkainen.

Nettiyhteys ei meinaa ottaa toimiakseen, alan olla jo valmis ottamaan kiukkuisen puhelun respaan, kun 3 kerta tuottaa vihdoin tuloksen. Työkoneen selain ei vain ole ihan ajantasainen. Blogger ei toimi kunnolla, teksi on kirjoitettava html alustalla. 

 Ihan vähän meinaa iskeä koti-ikävä ja vähintäänkin ärtymys näihin turhauttaviin reissuihin, huomenna pääsen toivottavasti ajoissa paluumatkalle, pysähtyisikö Idea-parkissa vai jossain muualla?

 Ei tämä onneksi aina ole näin ankeaa, parhaimmillaan, hyvässä seurassa, reissu saattaa olla oikein antoisa ja jopa rentouttava. Ja onhan luvassa niitä eksoottisempiakin reissuja, täytyy ihan laittaa passista hakemus ;)

Lastenvaatekirppis Seinäjoella

Kiirettä on kuulkaas pitänyt ja valitettavasti siitä johtuen on blogikin jäänyt hunningolle. Parannusta en lähde ihan heti edes lupaamaan. Kirjoittelen sitten kun aikaa taas on.

Täällä on ahkeroitu töissä, niin omalla toimipisteellä kuin tienpäälläkin, treffailtu lähisukua ja aloitettu syksyn ensimmäinen flunssakierre. Aamu pääsi täksi päiväksi paapan hyvään hoitoon, kun Äiskällä ja Iskällä oli hankaluuksia järjestää töistä vapaata. Nostan oikeasti hattua ihmisille, jotka saa sovitettua työelämän ja lastenhoidon ilman lähisukua!

illat on mennyt lastenvaatteita hinnoitellessa, sillä Seinäjoella aukeaa huomenna uusi lastenvaatekirppis TIIPII, jonne minäkin varasin pöydän.

Sinne lähtee leluja kirjoja ja vaatteita merkkituotteista perus henkkamaukkaan.

Voin kirjoitella kokemuksia 2 viikon kuluttua, mielestäni on mukava saada puhtaasti muksujen tavaroihin erikoistunut kirppis, kunhan hinnat pysyy järkevinä.

Toivotaan yritykselle hieman enemmän menestystä, kuin edeltäjillensä.

Syksy <3

Syksy ja vaatteet… Aamulla saa jo katsella ihan kunnolla vaatteita, iltapäivällä nauttia t-paita keleistä.

Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin, sateetkin on pysyneet kaukana. Toivottavasti pysyvätkin vielä muutaman viikon loitolla, töissä pukkaa kiirettä. Olisi kiva jos säistä saisi vähän ekstra virtaa!

Ekstra virtaa antoi kyllä mennyt viikonloppukin! Nautittiin Uriksen kanssa kahdenkeskisestä ajasta ja myöhemmin Uriksen veljen ja avopuolison erinomaisesta seurasta. Takana leppoisin viikonloppu miesmuistiin! Ja kävin Tampereella, kävin Lempäälässä ja shoppasin vain ja ainoastaan itselleni!

Ikeasta löytyi vähän kaikille jotain, kuvia luvassa, kun kaikki on kasassa!

Pyykinpesuprosessi pissii…

Kotiäitinä ollessani koin hetkittäin meillä olevan liikaa vaatteita ja totta se varmasti osittain onkin, etenkin lasten vaatekaapissa. Tilanne ei kuitenkaan olekaan ihan niin paha ja akuutti, kuin silloin kuvittelin. Asia nyt vaan on niin, että kotona ollessani pesin pyykkiä 5-6 koneellista viikossa, lakanapyykki viikolla kerran tai kaksi enemmänkin.

Rutiini oli selvä, illalla pyykit ajastimen kanssa koneeseen, nuuka kun pesee yösähköllä., samalla viikkasin pyykit narulta pyykkikoriin. Aamulla korista viikatut pyykit kaappeihin omille paikoilleen ja yön aikana pyörineet pyykit narulle kuivumaan. Viikonloput oli usein pyykkivapaata vyöhykettä.

Töihin paluu osoitti prosessin pullonkaulat! Illalla onnistuu koneen täyttö, jopa viikkaus, mutta aamulla ei ehdi pyykkejä ripustella tai viedä kaappeihin.

Niinpä nyt kun pyykkiä pestään huomattavasti aiempaa harvemmin ja kun ne viikkaamattomina odottelee kaappiin pääsyä, ei meillä yllättäen olekaan liikaa vaatteita.

Eilen urakoin töistä tultuani useamman koneellisen viikkaamista odottanutta pyykkiä.

 

Ei sillä, samoja pullonkauloja on pompsahtanut esiin ruoanlaitosta, kaupassa käynnistä, tiskikoneen käytöstä ja yleisen siisteyden ylläpidosta. Pyykit on vain näistä se miellyttävin ongelma.

Muuten täällä nuppi tutisee noitten lasten kanssa. Tappeluatappeluatappelua. Mihin näistä voi reklamoida? En todella tilannut tälläistä! Anoppi-ihana armahtaa ja päästään lauantaina Uriksen kanssa kahdestaan Tampereelle <3

Onneksi, muuten te voisitte pian lukea huuto.netistä varsin epäeettistä myynti-ilmoitusta!

Shopshopshopping….

Onhan sitäkin tullut harrastettua viime aikoina. Tarpeeseen ja ei tarpeeseen sekä että. Joskus löytö on vain niin hyvä, ettei sitä voi jättää väliin.

RUKOdesignin ja Tinttaiitan varastomyymälässä piipahdin “vain katselemassa”

Silti mukaan tarttui PaaPiin juliste, Molon body ja Maxomorran velourtakki.

Kirpparillakin ehdin piipahtamaan, kun Uris tässä taannoin haki lapset hoidosta.

Onnin ensi kevään ulkovaatevarasto täydentyi Biomekuosin vk-haalarilla (10€!!!) ja 2-osaisella reiman fleecasulla (4€). Muut kuvassa näkyvät varusteet on jo aiemmin hankittuja.

Löytöjen listalle voi lisätä myös moonkidsiä, me&i:ta ja nokian kumpparit.

Lisäksi tutustuin aivan ihanaan tehtaanmyymälään/sisutusputiikkiin, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla, jos sattuu olemaan Lapuan suunnalla liikkeellä. Annalan kutomon yhteydessä sijaitsee tilauskahvila ja myymälä Villa Annala- Cafe&Shop.

Onhan se ihan tutkittu, että meidän Suomalaisten mieltä lämmittää aivan erityisesti “hyvät ostokset”.

Viikonloppu vierähti

Viikonloppu mennä hupsahti ihan huomaamatta. Perjantai ilta meni poniraveja järkkäillessä ja lauantai sitten pelipaikalla.

Oli muuten aika kivat ravit vaikka itse sanonkin! Kävijöitä oli vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta ajankohta oli tänä vuonna haastava. Samalle viikonlopulle oli runsaasti kilpailevaa toimintaa ja kaiken lisäksi vielä mökkikauden päätös. Ensi vuonna ollaan varmasti viisaampia!

 

Meidän neidin osalta päivän kohokohta oli keppihevoskilpailu, tänä vuonna ei pupu mennyt pöksyyn ja Aamu pääsi hienosti maaliin saakka. Palkinnoksi saatua mitalia kannettiin kaulassa koko viikonloppu, vaikka pikkuisen kirvelikin, että ensimmmäinen sija jäi tavoittamatta.

Myös Blogistaniassa näyttää olleen ahkera viikonloppu, yritän seuraavaksi paneutua teidän blogeihinne!

Kummia vihanneksia ja arkista aherrusta

Marketista löytyi vanhoja tuttuja juttuja uusilla mausteilla.

Ihan tavallinen kukkakaali, mutta lajike on väriltään kauniin tumman violetti, positiivinen ylläri oli, että vielä kevyen kuullotuksen ja uunikypsennyksen jälkeenkin se oli violetti, eikä musta.

Kaalissa ei siinäkään mitään erikoista mutta lajike on suipon mallinen, ehkä vähän pehmeämpi lehtinen ja makeahkompi kuin keräkaali, johon ollaan totuttu.

Kilohinta hipoi pilviä, mutta tuli silti ostettua kokeiluun. Vähän jotain hubailua keittiöhommiinkin. Näistä loihdittiin broilerin fileiden, spiceup! maustekastikkeiden ja munanuudeleiden avustuksella Indonesialaista wokkia. Vähäsen tuli liioiteltua tuon rendang-currym käytössä, loppuarvosana lienee ihan ok.

Melko harvinainen arkiruokaversio tämä oli, maanantaina taisi olla vielä ylimääräistä intoa?! Yleensä arkisin tulee suosittua puolivalmisteita ja valmisruokia, ruoka pitää saada reippaasti pöytään, sen täytyy maistua koko porukalle ja mieluusti kelvata Urikselle seuraavan päivän evääksi.

Minä ja lapset kotiinnutaan yleensä 16.15 maissa ja Uris tuntia myöhemmin, ruuan valmistelua on siis arkisin enimmäkseen minun heiniäni. Uris tekee kuitenkin mielellään ruokaa ja on minua innokkaampi tekemään kaiken alusta asti itse. Loppupeleissä meillä ruuanlaitto menee melkolailla 50-50 jaolla, samoin kaupassa käynti. Siivoushommat kaatuu (ainakin minun mielestäni) vähäsen enemmän minulle, samoin yleinen lapsista huolehtiminen.

Uutta rytmiä vielä opetellaan, kodinhoidon ja töissä käymisen yhdistäminen ei vielä suju ihan rutiinilla.

Töissä on ihan hirvittävä kiire ja tällä viikolla olenkin kurvannut päiväkodin pihaan ihan viimeisillä sekunneilla! Tätä tämä nyt sitten on, onneksi meidän työ muodostuu eri tyyppisistä jaksoista, ajoittain on hektistä ja mennään hiki otsalla, vastapainoksi sitten löytyy niitä seesteisempiä jaksoja, jolloin pystyy paneutua siihen “ruohonjuuri” työhön ja hengittää vähän rauhallisemmin.

Mutta nyt Uris hoputtaa kuorimaan omenoita hilloa varten. Syksy on ihanaa!

Mitäkö tilasin miikkarilta?

Nonnin… Ekat kutsut miikkareita takana, lauantaina ihmetellään poniraveissa uudestaan ja sitten lokakuussa omat kutsut, siihen mennessä on kaikki lisäyksetkin tulleet.

Onnille lähti Smulan pyllyt, sen osasin jo arvatakin. Itselle ostin vähän yllättäen slim sweatjeansit. Ne vaan niin kivasti hoikensi ja kun ei tuo hoikentuminen ole oikein muilla konstein onnistunut…

Aamu jäi vielä tässä vaiheessa ilman. Äiskällä ja tyttärellä oli erimielisyyksiä sopivista vaihtareista, enkä sitten väkipakolla halunnut tilata. Ehkäpä täydennyksistä löytyy jotain, johon molemmat ihastuu.

 

                                     

Äiskän suosikki                                                     Aamun suosikki

                             

                Molempien suosikki, tämä oli livenä paljon kivemman näköinen, mutta valitettavasti myös ihan liian leveän mallinen meille.

Muuten ei mitään ahaa elämyksiä tullut. Edelleenkin tämä mallisto on mun miikkari tuttavuuden surkein.

Poniravit

Nähdäänkö lauantaina? On siellä tuotemyyntiäkin mm. rukodesign, blingo, me&I, pisara putiikki jnejne…

Possuja vähän hämmästelen, onkohan niitä oikeasti tulossa paikan päälle?

Mutta ei mulla muuta! Palaillaan paremmalla aikaa!

Työmatkan varrella…

Herätys 03.40 ( tai oikeastaan 02.45 Onnin avustuksella), reilut 600 kilometriä vuokratulla Seat Exeolla, odotuksen täyteisiä työtunteja, ihan pikkuinen visiitti eräässä lastenvaatteiden tehtaanmyymälässä ja kotona 19.00. Että sellainen päivä.

Mites teidän?

 

Oli kyllä erityisen ihana palata työpäivän päätteeksi kotiin, Onni etenkin oli onnensa kukkuloilla päästyään äidin syliin <3

Ja sieltä lastenvaatteiden tehtaanmyymälöistä tarttui joukkoon vähän aletuotteita. Ihan ei ehkä päivärahat kattaneet ostoksia, mutta kyllä hyvät löydöt tuli taas tehtyä.

Mutta palataan asialle, ehkäpä saan sovituskuvia aikaiseksi, jos lapset on suopeita, kumppareista, merkkaamisesta ja vk-takkien mitoituksesta olis kerrottavaa myöskin…

FatBoy yms kokemuksia vailla…

Haluaisin säkkituolin meille. Nykyaikaisemman kuin oman nuoruuden nahkaiset pyöreät, usein vähän vajaat “reput”.

Vaan onkos kellän kokemusta jakaa noista Fatboy (jumbo back, king sack, sit&joy, hot kiss jne.) tyyppisistä ratkaisuista? Suositteluja tms.? Netistä tilaamiseksi taitaa mennä joka tapauksessa. Entäs ilmatäytteisestä Bubblesta?

 

Kuvat: villenkello, lauranlastentarvike, sisustusidea, homedeco.

Lasten Adidakset

Ihmettelin tovin poikkeavaa kävijäpiikkiä eiliselle, kun en mitään eilen postannutkaan. Mutta muistinpas sitten, että PeNahan se minut eilisessä miikkaripostauksessaan mainitsi.

Vinkattakoon nyt sitten vuorostaan, että Periaatteen Nainenhan siellä arpoo pipontapaista, kuoseissa tarjolla aikasta kivoja yksilöitä.

Uris lähti viettämään viikonloppua Weekend-festivaaleille, kuten statuspäivityksistä päätellen noin puolet mun fb-kavereistani, minä ja lapset ollaan kotona ja toivutaan työ- ja hoitoviikosta. Luvassa ihan mukavaakin ohjelmaa viikonlopuksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että työssäkäyvän perjantai väsymys meinaa imaista mukaansa, tekis mieli möllötellä vaan kotona. Tämän olin todella unohtanut!

Mutta itse otsikkoon. Meidän lapset juoksee ensi keväänä (jos vaan koko natsaa!) Adidaksissa.

Onnin omat kirpulta, Onnin pikkuserkun vanhat itseasiassa, kiitos vaan sinne! Aamun omat tarrautui mukaan k-kengän alelaarista.

Lasten kengän koon arvioiminen ennakkoonhan on silkkaa mystiikaa, mutta jos nyt menee pahasti huti niin laitetaan kiertoon.