Mistä on Meirän Maja tehty

Mistä on Meirän Maja tehty?
-Kotiäidistä, Uraputki-isästä, Aamusta ja Onnista ja karvaisesta Kissistä. Niistä on Meirän Maja tehty.

perjantai 29. elokuuta 2014

Oudon onnellinen!

Meillä ei ole ollut niitä helpoimpia vuosia, matkan varrelle on kertnyt autojen hajoilemisia, lasten sairasteluja, läheisten sairasteluja, ongelmia naapurustossa, vaikeuksia asunnon kanssa ja roppakaupalla kaikkea pientä tihkaisevaa ja tympeää.

Samalla huomaan nauttivani entistä enemmän niistä pienistä asioista, lasten uusista taidoista, hurisevasta kissasta jalkojen alla (joo, luit oikein.), niiden pienten asioiden toteuttamisista, joihin nykyisillä resursseilla pystyy, perheestä ja ystävistä, harrastamisesta.

Samalla maailmalta kantautuu pelkkiä synkkiä uutisia, lentokoneet ei pysy taivaalla synkkä naapurimaa uhittelee joka suuntaan, pedofiilit pyörii vapaalla jalalla. Iltapäivälehtiä ei tee mieli edes lukea. Ja samaan aikaan niistä omista hyvistä jutuista haluaa pitää entistä tiukemmin kiinni, elää hetkessä, elää nyt, kun se on mahdollista!

IMG_0533[1]IMG_0499[1]IMG_0475[1]IMG_9800IMG_0385

torstai 28. elokuuta 2014

Työmatkailun plussat.

Työmatkailen jonkin verran, lähinnä kotimaassa, enkä valtavan paljoa, mutta melko säännöllisesti muutaman kerran kuukauteen.

Jostain syystä ihmisillä, jotka eivät työmatkaile, on kumma kuvitelma, että se olisi jotenkin erityisen hohdokasta.

Mietinpä vain mitä hohdokasta oli tämän päivän kaltaisessa reissussa, kun saa könytä aamulla ennen kukonlaulua vuokra-autoon, jossa on huonot pyyhkijät. Huristella reipas 300 kilometriä, poiketen välillä kahville ylihinnoitellulle huoltoasemalle, jonka kahvi on pahaa. Istua päivä puuduttavassa kokouksessa, syödä lounaaksi muoviin pakattu ruisleipä ja sen päälle ajaa uudelleen 300 kilometriä takaisin kotiin, kunhan ensin tankkaat ja palautat vuokra-auton. Mitä hohdokasta?

No esimerkiksi se, että samassa autossa matkustaa kourallinen mukavia kollegoita, joiden kanssa ehtii pitkän ajomatkan aikana rupatella niitä näitä, eikä aina pelkkiä työasioita. Se, että paluumatkalla voidaan sopia pidemmästä tauosta Ideaparkiin, jossa Ballotista voi löytyä vaikka Blaa!:n poistotuotteita kympillä! Ja se, että olet kuitenkin jo illalla kotona laittamassa lapsia nukkumaan.

Ei joka reissulla ole näinkään mukavaa, ja toinen reissu voi mennä aivan huvittelun puolelle. Onneksi elämässä on vaihtelua!

IMG_0564[1]IMG_0567[1]

Onni on onnellinen tuliaishousuistaan, Blaa! housuissa oli jopa lähes riittävän kapea vyötärö…  Pupupaita ja tunika jemmaantuvat kaappiin. Jotain jäi vielä kaivelemaankin, koskahan seuraavan kerran ideaparkiin?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Isosisko auttaa!

Aina välissä tuntuu, ettei tuo jälkikasvu muuta kuin tappele keskenään. Leikit ei suju hetkeäkään, kadehditaan leluja ja sotketaan leikkejä. Mutta sitten tulee hetkiä jolloin toinen on kultaakin kalliimpi.

“Ei mun pikkuveljeä saa kiusata”  Puolusti Aamu pikkuveljeään joku päivä, kiusaajakin oli oikein äiskä…

Tänä iltana Aamu luki Onnille iltasatua.

IMG_0558[1]

Minä taisin löytää taas bloggaamiselle sopivan hetken päivästä. Onnin nukkumaan menoista on tullut viikko viikolta haastavampi rumba. Tällä hetkellä on vaan pakko malttaa jäädä lastenhuoneeseen vahtimaan, että Onni pysyy sängyssään. Muuten roudataan sitä koko ilta takaisin petiin.

No lastenhuoneessa vierähtää semmoinen tunti, joskus reilukin. Tostesin, että pikku näpyttely ei tunnu nukahtamista ainakaan pitkittävän, joten käytän tämän ajan hyödyksi, nökötän nurkassa koneen kanssa ja ärähdän parin minuutin välein, jotain “pää tyynyyn”, “takaisin sänkyyn” tai “nyt nukkuu” tyylistä. Lasten nukuttaminen ei koskaan ole ollut mun vahvoin puoli.

Ajatella, että joskus tuon pojan sai vain laskea sänkyyn!

lauantai 23. elokuuta 2014

Haave…

Minkäs sille mahtaa… Olen ikuinen heppatyttö!

Yhtään salailematta olen haaveillut omasta hevosesta, ajankohta, elämäntilanne ja rahatilanne on vain aina ollut väärä. Ja on toistaiseksi tästä eteenkin päin.

Askelen olen kuitenkin lähempänä.

Ponsku

Meille hankittiin osa-aikainen poni. Kuulostaa oudolta, tiedän. Ja tosiasiassa kuvio onkin juuri niin monimutkainen. Käytännössä katsoen osallistutaan ponin elättämiseen ja vastaavasti se on meidän käytettävissä.

Hoitovastuu on jollakulla muulla, tässä tapauksessa Seinäjoen poniravikoululla. Poni siis saa hyvän hoidon ja ruokinnan, myös liikutuksen riippumatta siitä, miten usein me ehdimme sitä hoitelemaan. Sunnuntaisin tosin olisi toivottavaa ottaa osaa karsinan siivoukseen.

Oikein sopiva muoto meille, kun lapset vasta aloittavat ratsastusta, mutta omaa kokemusta löytyy. Ratsastustunteja mieluisampi vaihtoehto sekä äidille, että lapsille ja saamme varmasti paljon enemmän rahalle vastinetta. Vuosien varrella varmasti tarvitaan äitiä pätevämpää opettajaa ja koulutetumpaa ponia, mutta nyt on hyvä juuri näin!

No innokkuutta on alkuun löytynyt sopivasti, 2-4 kertaa viikossa on käyty hoitamassa ponia ja ajelemassa tai ratsastelemassa. Lapset vastaa ratsastamisesta, kyseessä on 17-vuotias shetlanninponi ruuna, yksi kilteimmistä hevosista joita tunnen! Minä sitten nautin hevosen hajusta ja pyyhkäisen selän päältä ne purut joihin ei lapset ylety ja topakasti ohjeistan jälkikasvuani oikeisiin otteisiin hevosen käsittelyssä.

IMG_7565

Aamun talutusharjoittelua keväältä 2013

 

Tänään tehtiin iltatalli koko perheen voimin, Uriskaan ei mutissut kuin vähän joutuessaan jakamaan iltaheinät karsinoihin, kun minä keräilin poneja tarhoista sisään.

Toivottavasti lapsilla intoa ja kiinnostusta riittää ja toivottavasti vuosien myötä mahdollistuu omienkin ponien/hevosten hankinta. Ehkäpä lottovoitto osuu kohdalle ja voimme rakentaa ihan oman tallin. Ehkäpä… Haaveita on hyvä olla ja hevosen hajussa ihmisen sielu lepää!