Työmatkailun plussat.

Työmatkailen jonkin verran, lähinnä kotimaassa, enkä valtavan paljoa, mutta melko säännöllisesti muutaman kerran kuukauteen.

Jostain syystä ihmisillä, jotka eivät työmatkaile, on kumma kuvitelma, että se olisi jotenkin erityisen hohdokasta.

Mietinpä vain mitä hohdokasta oli tämän päivän kaltaisessa reissussa, kun saa könytä aamulla ennen kukonlaulua vuokra-autoon, jossa on huonot pyyhkijät. Huristella reipas 300 kilometriä, poiketen välillä kahville ylihinnoitellulle huoltoasemalle, jonka kahvi on pahaa. Istua päivä puuduttavassa kokouksessa, syödä lounaaksi muoviin pakattu ruisleipä ja sen päälle ajaa uudelleen 300 kilometriä takaisin kotiin, kunhan ensin tankkaat ja palautat vuokra-auton. Mitä hohdokasta?

No esimerkiksi se, että samassa autossa matkustaa kourallinen mukavia kollegoita, joiden kanssa ehtii pitkän ajomatkan aikana rupatella niitä näitä, eikä aina pelkkiä työasioita. Se, että paluumatkalla voidaan sopia pidemmästä tauosta Ideaparkiin, jossa Ballotista voi löytyä vaikka Blaa!:n poistotuotteita kympillä! Ja se, että olet kuitenkin jo illalla kotona laittamassa lapsia nukkumaan.

Ei joka reissulla ole näinkään mukavaa, ja toinen reissu voi mennä aivan huvittelun puolelle. Onneksi elämässä on vaihtelua!

Onni on onnellinen tuliaishousuistaan, Blaa! housuissa oli jopa lähes riittävän kapea vyötärö…  Pupupaita ja tunika jemmaantuvat kaappiin. Jotain jäi vielä kaivelemaankin, koskahan seuraavan kerran ideaparkiin?