Alehaalarit

Tulihan ne pakkaset sentään ja hyvä niin, on meinaan toppavaatteet hankittuna jo ensi talvellekin, joten olisi kiva jos tämän vuotisiakin ehtisi käyttää.

Tilasin tosiaan välipäivinä Reiman alesta molemmille lapsille haalarit seuraavalle talvelle, aleprosentti Reimashopissa oli 30%, mutta lisäalekoodilla lähti vielä 10% loppusummasta ja postikuluthan tuli jo ostosten loppusumman myötä ilmaiseksi.

Onnin Marty: (Kuvattava oli “hivenen” rauhaton)

 

• Kaikki saumat teipattu (ei koske vyötärö- ja kaulussaumoja)
• Vetoketjutasku haalareiden etupuolella
• Heijastavat yksityiskohdat
• Lämmike takamuksessa
• Irrotettava huppu
• Kestävät, helposti irrotettavat jalkalenkit
• Vesipylväs 10,000
• Kulutuksen kesto 35,000

Onnille koko 92, vaikuttaa sopivan reilulta just nyt. Selvästi kuitenkin huomaa Reiman mitoituksen pienentyneen, kun vertaa viime talven malliin koossa 86:

Leveämmän mallin ansiosta näyttää, että 86 kokoisessa olisi jopa pidemmät hiat, tosiasiassa hihan pituus on suunnilleen sama.

Käytössähän Onnilla on 80 cm oval, saa nähdä tuleeko tuo 86 cm Kirjo ollenkaan käyttöön.

Aamun Tilde: (Toinen kuvattava ei ollut yhtään sen yhteistyökykyisempi)

• Tärkeimmät saumat teipattu
• Kaksi vetoketjutaskua
• Irrotettava huppu
• Heijastavat yksityiskohdat
• Vesipylväs 5,000
• Kulutuksen kesto 30,000

Tässä oli enemmän kokoeroa edellisvuotiseen 104 cm malliin.

Aamulle päätin jo viime talvena ostaa toppahaalariksi hieman matalamman vesipilarin haalarin, kun harvoin talvella ihan niin märissä oloissa ryvetään.  Hinnassa on kuitenkin melkoinen ero! Kurakeleillä on kumminkin niin lämmin, että vk-haalari+villahaalari yhdistelmällä pärjää mainiosti ja onhan tuo 5,000 jo vedenpitävä sekin, joten sulava vesi tuskin menee läpi.

Molemmat haalarit vaikuttaa nappiostoksilta, värit on ainakin aivan ihastuttavat!!!

Asusteiden kyttäilyn jätän vähän paremmille aleprosenteille, ainakaan vielä ei  verkkokaupassa ollut asusteista alea.

Eemeliä ja Iidaa katsomassa

Jep, olen palannut!
Tauko bloggailusta teki hyvää, syksyn aikana ei olisi millään riittänyt aikaa ja jaksamista täällä notkumiselle, tämä kun on niin koukuttavaa puuhaa, että helposti ollaan mukana joko täysillä tai ei ollenkaan.
En välttämättä lupaa, että aikaa liikenisi jatkossakaan. Mutta ehkä postaus silloin toinen tällöin. Ehdottomasti ei päivittäin, todennäköisesti ei edes viikottain, mutta silloin tällöin jotain.
Tänään olin Aamun kanssa elokuvissa ja olihan meillä hauskaa ohjelmassa oli poppareita, muumilimsaa ja Eemeli ja Iida- elokuva.

Suosittelen lämpimästi, meidän melkein 5-vee kikatteli Eemelin metkuille koko 1h 15 min mittaisen filmin ajan, eikä omassakaan viihtymisessä ollut moittimista. Ihanaa vaihtelua disney-elokuville ja 3d-animaatioille.
Sellaista tänään. Katsotaan, milloin seuraava inspis iskee…

Kiitos ja näkemiin

 

Kiitos kaikille, jotka vietitte kanssani kotiäiti-vuotta. Tässä kävi juuri kuten pelkäsinkin ja töihin paluun myötä, työt, perhe ja harrastukset vievät ajan niin tehokkaasti, etten ehdi blogia päivittämään.

Kun reilu vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen, olin hyvin epäileväinen. Kuka sitä lukisi? Mistä kirjoittaisin? Lukijoita löytyi kuitenkin yllättävänkin paljon, 26 ihmisen lukijapaneeli on 10 kertaa enemmän kuin koskaan odotin, kirjoitettavaakin olisi jonoksi asti, kunhan vaan löytyisi kirjoitusaikaa.

Tulen jatkossakin lueskelemaan säänöllisesti teidän muiden blogeja, kommentoimaankin ajan salliessa, oma blogini kuitenkin hiljenee.

Syksyn kulusta kerrottakoon kuitenkin sen verran, että hoidossa sujuu ihan mukavasti, hieman erimielisyyksiä tietyistä toimintatavoista, mutta toivottavasti niistäkin päästään eteenpäin.

Töissä pahin stressi ja kiire on takanapäin, uutta vaihetta odotellessa. Itse palasin viime viikolla hevosen selkään muutaman vuoden tauon jälkeen ja tarkoitus on elvyttää vanha harrastus henkiin ainakin jollakin tasolla ja tahdilla.

Katsotaan uudelleen, jos jossakin elämänvaiheessa tulisi uusi tilaisuus bloggaamiselle, olen kuitenkin niin kaikki tai ei mitään-tyyppinen ihminen, että pari kertaa viikossa postailu tahtiin en ryhdy.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille lukijoille, kiitos, kun olette olleet mukana!

 

Viktorian riisiä

Viktorian riisille löytyy jos jonkinlaista ohjetta, toisessa on liivatetta, toisessa mantelirouhetta. Yksiselitteisemmillään se taitaa olla kermaa ja riisipuuroa maustettuna vaniljalla ja sitruunalla, kylkiäisenä mansikoita.

Koska meiltä jääkaapista löytyi sattumalta valmista riisipuuroa ja koska vähän teki mieli mansikoita, niin tekaisimpa pikaisen viktorian riisin iltapalaksi. Ohje iloksenne!

 

2,5 dl Vispikermaa

1 dl Valion vanilla kastiketta (tai vastaavaa ja paljonko kaapista nyt löytyy)

600 g Riisipuuroa

½ dl Sokeria

1 rkl MacKay´s Lime Curd-limettitahnaa

 

Kaveriksi:

5 dl kotimaisia mansikoita

(murskattuja mintun lehtiä, jos mahdollista)

Kerma siis vatkattiin ja lisättiin loput ainekset ja sitten herkuteltiin mansikoiden kera. Tuoreita mintun lehtiä ei todellakaan löytynyt ja niitä olisin ihan oikeasti kaivannut raikastamaan makua. Hyvää oli silti.

Riisipuuron ohjeen voitte vapaasti googletella tai käyttää jonkun muun keittämää puuroa, kuten minäkin tein.

Itse olen aika pitkälti fiilis kokkaaja, keitoksiin ja leivonnaisiin sujahtaa näppituntumalla sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Reseptien kirjoittaminen ja reseptien lukeminen tuntuu liiaksi työltä…

Leppoisaa viikonloppua!

Mummo ja paappa juttuja

Onni sai eilen lastenpeiton, sen äitiyspakkauksen peitosta seuraavan. Säiden ja huoneiden viiletessä oli vanha peitto käynyt liian pieneksi, joten piipahdin eilen Finlayssonin tehtaanmyymälässä tekemässä lakana hankintoja ja nyt Onnilla on uusi peitto. (Peiton vaihto ei itseasiassa olisi vaatinut minkäänlaisia hankintoja, mutta uskottelin itselleni niin.)

Tänään viikkasin pyykkinarulta niitä pienimpiä pussilakanoita ja mietiskelin niiden loppusijoituspaikkaa.  Ja kappaskappas. Päädyin siihen, että vähintään yhden lakanan säästän muistoksi molemmille. Voivat sitten omat lapsensa nukuttaa samoissa lakanoissa. Siis omat lapsensa? Minun lapsenlapseni?

Aika hölmöä miettiä lapsenlapsi asioita kaksikymmentä kymmenen vuotta ennen kuin se edes teoriassa olisi mahdollista. Vai onko sittenkään?

Toisaalta jo perheen perustamista suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon, että ne omat lapsetkin saattavat perustaa perheen jossain vaiheessa, valita mieluisan tai epämieluisan vävyn/miniän ja hankkia x-määrän lapsia. Omien lasteni ohella olen siis tietyllä tapaa sitoutunut myös heidän jälkikasvuunsa, en yhtä tiiviisti ja hektisesti kuin omiini, mutta yhtä lailla sitoutunut kuitenkin. Ei mitenkään musta-valkoinen juttu!

Ainakin meidän perheessä isovanhempien tuki ja apu on taas viime aikoina osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Molempien työ ja urakehitys tai ainakin haaveiltu urakehitys asettavat pieniä haasteita töistä poissaololle ja vaikka tietyssä pisteessä perhe ajaa kaiken muun edelle, on toisinaan helpompaa, jos asioille löytyy muitakin ratkaisuja.

Aamu sairasti muutama viikko sitten yhden päivän Paapan hyvässä hoidossa, kun meillä Uriksen kanssa oli töissä jos jonkin näköistä auditointia, presentaatiota ja palaveria.

Eilen Uris vastaanotti työmaalla tärkeitä ulkomaalaisia vieraita ja minä reissasin toisella puolen Suomea, päivähoitopaikan tädeiltä olisi vaadittu melkoista venymistä ja lasten päivä olisi muodostunut kohtuuttoman pitkäksi, mutta onneksi tällä kertaa apuun ehti Anoppi, joka käytti oman vapaapäivänsä lasten hoitoon.

Ehkäpä on siis hyvä jo alitajuntaisesti itsekin valmistautua siihen, että jonain päivänä omat lapset saattavat perustaa sen oman perheen ja tuoda kovaääniset, puuhakkaat ja joka paikkaan ehtivät pikku Aamut ja Onnit isovanhemmille huollettaviksi…

Meillä on uskomattoman hieno tilanne, kun mummoja, paappoja ja tätejä löytyy ihan “kiven heiton päästä”.  Mutta on meillä esimerkiksi työnhakua on rajannut kysymys, ollaanko valmiita luopumaan siitä, että lähellä on joku jonka puoleen kääntyä, kun omat voimavarat käyvät syystä tai toisesta riittämättömiksi? Ei olla oltu ja tuskin tullaan olemaankaan, vaikka se tarkoittaa rajallisia työnsaanti ja urakehitys kuvioita.

Mikään itsestäänselvyys tämä tilanne ja nämä mahdollisuudet eivät missään nimessä ole! Paljosta on kiittäminen, että kaikki isovanhemmat ovat yhä mukana meidän ja lasten elämässä <3

 

Kiitokset siis kaikille meidän lapsien hoitoon osallistuneille tasapuolisesti, en tiedä miten tulisimme toimeen ilman teitä!

Työmatkaajan päiväkirja osa 1: Huone 334

Pahoittelut mystisestä ulkoasusta, työreissut on tälläisiä :( 

 Kun minulta 2 vuotta sitten työpaikkahaastettelussa kysyttiin valmiutta muutamaan työmatkaan vuodessa, en todellakaan odottanut sen pitävän sisällään ihan tätä. 

Mielessä oli jotain huomattavasti eksoottisempaa, ehkä pikku luxusta, leppoisia hotellissa vietettyjä iltoja, tuliaisia lentokentiltä jne... Ihan ei ehkä haaveet kohdanneet todellisuutta. 

 Jälleen kurvasin autovuokraamon pihaan, tällä kertaa minulle oli varattu Seat Exeo, sedan, ennestään tuttu vuokra-auto, jolla matkanteko on vaivatonta.

Siirtelen useamman kymmenen kiloa tavaraa autosta toiseen ja vielä viimeisenä lasten turvaistuimet. Uriksella on töissä tärkeitä vieraita, joten nakkaan lapset anoppilaan, samalla tulen itse ruokituksi ja ehdinpä oven raossa kohdata siipankin. Ei hullumpaa! 

 Ensimmäinen tunti kuluu ihan leppoisasti, mutta seuran puutteessa soittelen pikkusiskolle ja kyselen kuulumisia. En osaa päättää onko mukavempi olla reissussa yksin vai seurassa. Hämeenkyrössä kyllästyn, pysähdyn s-marketiin, ostan naposteltavaa ja alekorista pari Juha Tapion cd:tä matkaseuraksi.

 Kuunneltuani ekan levyn kertaalleen läpi, soitan seuraavalle siskolle, sitten äidille. Jossain vaiheessa mietin pikku paussia, mutta vilkaisu kelloon saa painamaan kaasua. Pääsisi edes jotakuinkin ajoissa hotellille. 

Työnantajan linjauksen mukaan matka-aikaa ei lasketa ylityöksi, vaikka matkat tehdään normaalin työpäivän päälle. En edes jaksa alleviivata miten erimieltä olen. Väsyttää. 

Kuten aina samaisella välillä, epätoivo alkaa iskeä, olenkohan sittenkin päätynyt vieraalle tielle? Olenkohan ikinä perillä? Olen kyllä, vanha ja väsähtänyt hotelli odottaa tutulla paikalla ja toivottaa tervetulleeksi. Auton trippimittari näyttää 316 km. 

 Respasta minulle annetaan avain huoneeseen 334, viimeksi majailin kerrosta alempana, hiljan remontoidussa viihtyisässä huoneessa. Tämän kertainen huone edustaa jotain edesmennyttä aikakautta. Suihkunlattia on möhnäinen.

 Olen varannut pientä nakerrettavaa huoneeseen ja luettavaa myös, kerrankin aamulla ei ole kiire, riittää, että olen aamupalalla 7 jälkeen, normaalisti pyydän aikaista aamupalaa 05:00, hotellin ansioksi on luettava, että aikaisesta ajankohdasta huolimatta aamupala on aina ollut ensiluokkainen.

Nettiyhteys ei meinaa ottaa toimiakseen, alan olla jo valmis ottamaan kiukkuisen puhelun respaan, kun 3 kerta tuottaa vihdoin tuloksen. Työkoneen selain ei vain ole ihan ajantasainen. Blogger ei toimi kunnolla, teksi on kirjoitettava html alustalla. 

 Ihan vähän meinaa iskeä koti-ikävä ja vähintäänkin ärtymys näihin turhauttaviin reissuihin, huomenna pääsen toivottavasti ajoissa paluumatkalle, pysähtyisikö Idea-parkissa vai jossain muualla?

 Ei tämä onneksi aina ole näin ankeaa, parhaimmillaan, hyvässä seurassa, reissu saattaa olla oikein antoisa ja jopa rentouttava. Ja onhan luvassa niitä eksoottisempiakin reissuja, täytyy ihan laittaa passista hakemus ;)

Lastenvaatekirppis Seinäjoella

Kiirettä on kuulkaas pitänyt ja valitettavasti siitä johtuen on blogikin jäänyt hunningolle. Parannusta en lähde ihan heti edes lupaamaan. Kirjoittelen sitten kun aikaa taas on.

Täällä on ahkeroitu töissä, niin omalla toimipisteellä kuin tienpäälläkin, treffailtu lähisukua ja aloitettu syksyn ensimmäinen flunssakierre. Aamu pääsi täksi päiväksi paapan hyvään hoitoon, kun Äiskällä ja Iskällä oli hankaluuksia järjestää töistä vapaata. Nostan oikeasti hattua ihmisille, jotka saa sovitettua työelämän ja lastenhoidon ilman lähisukua!

illat on mennyt lastenvaatteita hinnoitellessa, sillä Seinäjoella aukeaa huomenna uusi lastenvaatekirppis TIIPII, jonne minäkin varasin pöydän.

Sinne lähtee leluja kirjoja ja vaatteita merkkituotteista perus henkkamaukkaan.

Voin kirjoitella kokemuksia 2 viikon kuluttua, mielestäni on mukava saada puhtaasti muksujen tavaroihin erikoistunut kirppis, kunhan hinnat pysyy järkevinä.

Toivotaan yritykselle hieman enemmän menestystä, kuin edeltäjillensä.