Viikko blogihiljaisuutta takana ja jotenkaan aivot ei tunnu raksuttavan blogin suhteen yhtään mitään! Ongelmia aiheuttaa myös se, että kamerastani on akku loppu ja laturi on teillä tietymättömillä.
Päiväpeitto postaus on kuitenkin raksuttanut mielessä jo aikoja sitten, joten nyt sain aikaiseksi tempaistua sen kasaan.
Juttu juontaa minun nuoruuteeni ja viikonloppuna syntymäpäiviään viettäneeseen iäkkääseen paappaani.
Lapsuudessani meitä asui nimittäin samassa talossa 3 sukupolvea, isäni isä, isäni ja äitini ja me lapset. Paapalla oli käytössään omat tilansa, mutta tottahan toki hän otti paljon kantaa myös “nuoren väen” asumiseen.
Säännöllisesti, Paappa könysi talomme yläkertaan, jossa sijaitsivat perheen makuuhuoneet ja teki tupatarkastuksen,
Minulle oma huone merkitsi lähinnä paikkaa jossa nukkua, vaihtaa vaatteet ja säilyttää ne tavarat, jotka eivät kulje mukana. Ei siellä koskaan ollut siistiä, äiti sai suurin piirtein laittaa minut liekaan, jos halusi minun raivaavaan edes lattian näkösälle.
Puolustukseksi sanottakoon, että minulla oli niin paljon muuta, tuntui totaaliselta ajanhaaskaukselta siivota huonetta, kun jossain muualla tapahtui parhaillaan paljon jännittävempiä asioita!
On siis ihan turha kuvitella, että olisin aamulla, yleensä liian myöhään herättyäni, vaivautunut petaamaan sänkyni.
Ja siihenkös Paappa sitten takertui, moitteita tuli saavikaupalla ja vaikka vuosikaudet vaikutti siltä, että moitteet kenties kaikuvat kuuroille korville, olen tehnyt sängyn petaamisesta kynnyskysymyksen nyt aikuisemmalla iällä.
Väliin mahtuu hulvattomia opiskeluaikoja, jolloin sänkyä ei tullut pedattua viikkoon, eikä kukaan siitä nokkaansa koputellut, töissä käynnin myötä sängyn petaamisesta tuli iltapäivän asia, aamulla ennen töihin lähtöä ei ole aikaa ylimääräiseen ja nyt kotona ollessani kärvistelen oman tunnon tuskissa, jos sänky vielä puolelta päivin ei ole pedattuna, “mitään ei ole saatu aikaiseksi”. Niinpä meillä nykyään onkin ainakin aikuisten sänky pedattuna, lasten sänky harvoin pysyy koko päivää kuosissa.
Viime syksynä monessa blogissa tuskailtiin samaisen aiheen parissa ja aika moni bloggaaja tekikin tilauksen beditille investoiden näppärään zipit päiväpeittoon. Itse en mokomille “ruumispusseille” lämmennyt, kunnes Bedit tänä vuonna julkaisi Vallilla yhteistyönsä tulokset.
Omaan sänkyyni en vieläkään tuollaista huolisi, mutta lasten sänkyihin kyllä ja nimenomaan kerrossänkyyn, johon meilläkin lienee ajankohtaista kesän/syksyn myötä siirtyä.
Hintaa noilla vaan on ihan hurjan paljon, taitaa jäädä haaveeksi meikäläisen kohdalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti