Onni omassa sängyssä

 

Olihan se suunnitelmissa, mutta sattuman kautta se tulikin eteen vähän aiemmin. Onni muutti pari iltaa takaperin nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn.

Siirtyminen meni ihan huomaamatta, pinnasänky on vielä varmuuden vuoksi kasassa, mutta ehkäpä senkin rohkenee purkaa.

Pinnasänkyä tulee ikävä nukuttamistilanteessa. Pinnikseen Onnin saattoi vain jättää nukahtamaan, nyt ainakin aluksi olen istuskellut sängyn vierellä odottamassa, että Onni nukahtaa.

Mutta miten ihmeessä on mahdollista, että meidän vauvasta on tullut jo noin iso poika!?

Ja kiitos vielä kävelyasiaa kommentoineille, enköhän mä usko, että tässä voi rauhassa odotella taitojen kehittymistä.

Oppiiko se ikinä?

Gallupina kysyttäköön, koska teillä on opittu kävelemään?

Onni on 1v 1½kk vanha, eikä osoita juurikaan kiinnostusta seisomiseen tai kävelemiseen. Tukea vasten kyllä, taaperokärryn kanssa kyllä, talutettuna jos sattuu huvittaa. Oppiikohan se ikinä?

Hoidossa menee aina vaan paremmin, töissä menee mainiosti, kotonakin ihan kivasti, väsy vähän on näin oudoksesta, mutta ehkä se tästä asettuu.

Back in business

“Äiti, tehdäänkö isojen tyttöjen juttuja, se on sellaista värittelyä ja lukemista mihin pienet pojat ei saa tulla mukaan.” Samaan aikaan yksi pieni poika parkuu onnetomana Äiskän jalan juuressa lattialla. Väsy on liian kova, pojulainen nukahtaa silmänräpäyksessä myöhäisille päiväunille.”

Kaksi ensimmäistä työ- ja hoitopäivää takana, rytmit on vähän hukassa, ikävä on ollut puolin ja toisin, mutta ihan tyytyväisiä ollaan silti!

Myönnän, etten ihan muistanut miten hektistä tuo työ onkaan. On projektipalaveria ja kuukausikokousta, puhelinneuvotteluja ja työmatkoja ja sitten siinä välissä pitäisi hoitaa ne arkisemmat työasiat. Kalenteri on jo nyt merkinnöistä kirjava, enkä todellakaan ole päässyt vielä edes ajantasalle.

Mutta ei se haittaa, olen silti tyytyväinen!

Lasten hoito on startannut petollisen mukavasti. Vanhempani hakivat lapset kahtena ensimmäisenä päivänä jo aiemmin hoidosta, olen siis saanut huristaa töistä suoraan kotiin, valmiiseen ruokapöytään ja keskittyä illan leikkimiseen, sopeutumiseen ja lepäämiseen

Aamu on aamuisin itkeskellyt hoitoonmenoa, mutta viihtynyt silti päivät hyvin. Onni on jäänyt mukavasti hoitoon, ollut iltaisin normaalia syliteltävämpi ja öisin vähän levoton. Unirytmejä täällä etsii itsekukin.

Ihana ylläri oli ensimmäiset kypsyneet tomaatit, vielä yllättävempää oli, että ne olivat keltaisia :D

Lomat loppuu, syksy saapuu…

 

Meillä on ollut harvinaislaatuinen kesä. Tuleekohan toista samanlaista enää koskaan? Jos ei tule, niin ainakin tästä kesästä on otettu kaikki irti ja kaiken tämä kesä on meille antanutkin, runsaine aurinkoisine päivineen!

Aamu ja Onni ovat päässeet nauttimaan aika uskomattomista reissuista, kiitos mummojen, tätien ja setien, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon, ja ennätys paljon olemme lomailleet ihan oman perheen voimin. Ensi kesästä ei vielä tiedä, parhaimmillaan lomaillaan 4 viikkoa molempien vanhempien voimin, pahimmillaan toinen ei lomaile ollenkaan. Varmaa on kuitenkin, että koko kesää ei ensi kesänä ole kukaan kotona.

Niinpä senkin edestä, on mummoloitu, mökkeilty, on veneilty, käyty laivalla, kylpylässä, muumimaailmassa. On piipahdettu ähtärissä eläinpuistossa, hieman pienemmässä ylistarossa ja käyty wasalandiassa. On tavattu ystäviä, vietetty päiviä rannalla, kaupungilla jäätelöllä, matkusteltu bussilla, maalattu leikkimökkiä, etsitty uusia leikkipuistoja. On nähty titi-nalle, tavattu serkkua, löydetty uusia ystäviä. On käyty mustikassa, maisteltu mansikoita, uitu lämpimässä paljussa ja viileässä järvi vedessä. On vierailtu kirjastossa, käyty katsomassa futisotteluita, pörröisiä lehmiä farmareilla ja torimyyjiä markkinoilla.

Ja nyt se on ohi, viimeinen viikonloppu tätä kaikkienaikojen kesää jäljellä, viimeisenä, muttei vähimmäisenä ohjelmanumerona Sirkus Finlandian esitys, siihen on hyvä päättää kesä.

Mieli on haikea, yksi vaihe elämässä jää jälleen menneisyyteen.

 

Hyvästi ihana kesä, tervetuloa syksy ja uudet tuulet!

Pieni mökki pihan laidalla

Aiemmin olen maininnut, että meillä on meneillään pieni leikkimökki projekti.

Viime viikolla saatiin sisätilat valmiiksi, tänään tuotiin nuketkin uuteen kotiin. Jotain pientä viilausta, kuten naulakon hankinta, toisen ikkunaverhon ompeleminen ja parin pienen hyllyn etsintä ja seinälle laitto on vielä edessä, mutta eihän ne talot koskaan tuppaa olemaan tupareissa täysin valmiita!?

Ulkopuolella ollaan sitten vielä alkutekijöissä, vasta kolme seinää neljästä on saanut maalin pintaan. Ehkäpä viikonloppuna, jos ei sada…

Mutta nyt meillä tosiaan on

MEIDÄN MAJA!

Lastenhuoneessa on nyt oudon tyhjää, kun hella pöydät, tuolit ja nukensängyt kävelivät pihan poikki mökkiin. Se onkin sitten seuraava projekti, joka tosin valmistuu vasta myöhemmin syksyllä.

Jos nimeltä mainitsemattomat täti-ihmiset kuitenkin päätyvät ikeaan tulevana viikonloppuna niin…

Tälläisen voisitte napata matkaan!

Me&I kurkistuksia

Me&I oli julkaissut ensimmäisiä kuvia tulevasta mallistostaan.

Ensimmäisistä kuvista löytyi oikeastaan yksi must-have, muutama ihan kiva ja monta ei-ikinä juttua.

Smulanpyllyt muuttaa meille melkovarmasti, pinkit yogapantsit iski myös. Perhosiin on nyt jääty jumiin ja pahasti… Hohhoijaa.

Jostain syystä poliisiautotakaan ei iske, vaikka keltainen väri houkutteleekin. Ruskea väri sen sijan ei houkuttele, vaikka muuten onkin kaunis kukkatunika.

Äitien mallistosta oli julkaistu myöskin useampia kuvia, mutta itse tykästyin ainoastaan tuohon nappi paitaan. Yleensä Me&I:n naisten vaatteet ei oikein istu mun ylle, joko värin tai mallin puolesta. Tämä kuitenkin näyttää kivalta!

Taulu koruille

Kyllästyin, nimittäin setvimään korurasiassa sekaantuneita ketjuja, kyllästyin siihen, että omistan ihania koruja, jotka harvemmin pääsevät esille. Työnkuva rajoittaa korujen käyttöä.

Materiaalit Anttilasta ja haalittuna kotikodin konehallista.

Nyt pysyy ketjut selvinä ja korut esillä.

Vähän meni kokoarvio pieleen ja mielessä pyöriikin suurempi, vähän pelkistetympi versio… Sellainen liitutaulu tyyppinen.