Elämä hallussa vai ei?

-Elämän hallinta on rutiineista kiinnipitämistä, arjen tavoitteiden saavuttamista, onnellisuutta, naputtamista ja hoputtamista. Elämän hallinta on jääkaapin täyttämistä, lasten vaatettamista ja kukkaron tasapainotusta. Elämän hallinta on työntekoa, kouluttautumista, perheen kanssa vietettyä aikaa ja itselle varastettuja hetkiä.-

Yksi nuoremmista siskoistani opiskelee ammattikorkeakoulussa ja pyysi minulta apua erääseen koulutehtävään. Ihan noin vaatimattomasti toivoi minun kertovan elämän hallinnasta, nimimerkillä kahden pienen lapsen insinööri-äiti.

Ensimmäisenä mieleen tuli tietenkin, että mikä elämän hallinta?! Asiaa piti oikein hetki pureksia ja lopulta tajusin, että melkoisen hallinnan kanssahan tässä tasapainoillaan päivästä toiseen. Loppupeleissä asia herätti niin paljon mietteitä, että päätin keventää ajatuskuormaa tänne bloginkin puolelle. Sitä varten otin yritin ottaa elämäni haltuun ja komensin Uriksen huolehtimaan jälkikasvusta.

Kellotettua elämää

Tällä hetkellä elämässäni on oikeastaan kaksi todella tärkeää asiaa. Ruoka ja nukkuminen.
Aamulla kello herättää kello 8, sen jälkeen, kun 7 kk ikäinen kuopus on herättänyt jo vähintään 2, mahdollisesti 3 tai 4 kertaa. Myöhempi herääminen tietää ongelmia viimeistään illalla nukkumaan mentäessä. Ja tästä se kellon kanssa kilpaa juokseminen alkaa.
Aamupala, päiväunet, lounas, kuopuksen lounas,päiväunet, välipala, kuopuksen välipala, päivällinen, päiväunet, kuopuksen iltapala, iltapala.

Lasten hoitaminen kotona vaatii yllättävän paljon suunnitelmallisuutta. Ruokailu- ja päiväuniajat hahmottavat päivälle rungon, jonka väleihin pitäisi saada sopimaan kotityöt, ulkoilut, kaupassa käynnit ja kaikki mahdollinen ekstra.

Viikonloppuna, kun hellität rutiineista, huomaat korjaavasi sen jälkiä vielä tiistainakin.
Esikoisen vauva-aikana hämmästelin perheitä, joille oli minuutin tarkkaa, koska heille voi tulla kylään tai koska he pystyvät saapumaan paikalle. Nyt olen oivaltanut mistä on kyse.

Kysykää vaan miten usein se elämän hallinta on pettänyt ja huomaan olevani ruokakaupassa yhden nälkäisen ja yhden lopen uupuneen lapsen kanssa. Sanomattakin on selvää, että kumpikin huutaa nassu punakkana. Liikkeelle lähtö 30 minuuttia aikaisemmin olisi pelastanut tilanteen.

Äidin ohjelmatoimisto

Esikoisen kanssa tuli käytyä vauvauinnissa ja vauvamuskarissa. Kuopus saa sirkushuvinsa meidän normaalista arjesta.

Esikoiselle täytyy kuitenkin järjestää virikettä ja ohjelmaa. Kuten hyvän äidin kuuluu, yritän tsempata ja järjestää erilaisia askarteluja, lukea satuja ja koota palapeliä.

Mutta toisaalta ruuanlaiton ajaksi on älyttömän helppo laittaa pikkukakkonen pyörimään, ja nallepuhi kuopuksen päikkäreiden ajaksi, että äiskä ehtii piipahtaa lukemassa Blogistanian kuulumiset. Sujuvasti valkkaan digiboxilta ohjelmia, kaivan kaapista värityskynät ja kirjan, ohjeistan esikoista viihdyttämään kuopusta, että äiti ehtii laittaa vielä viimeiset pyykit kuivumaan.

Esikoisella on menossa haastava kestovaihe siirtymävaiheiden kanssa. Ulos lähtöä on alettava pohjustaa hyvissä ajoin, samoin ulkoilun lopettamista. Valitettavan usein huomaan hoputtavani tyttöä pukemaan vielä siinä vaiheessa, kun meidän jo pitäisi olla leikkikentällä hiekkaa lapioimassa.

Ajoittain pysähdyn miettimään, miten ihmeessä kotiäidillä voi olla koko ajan näin kova kiire!

Mun vaatteet, Mun aatteet?

Kaiken tämän tasapainottamiseksi tarvitaan tiukkaa hallintaa! Blogistaniassa keskustellaan aika ajoin lastenvaatteiden merkityksestä oman elämän kontrolloinnissa. Mikä saa äidit viettämään päivän toisensa perään selaamassa nettikauppojen valikoimia, alennuskoreja ja kauden uutuuksia. Ja sen jälkeen jakamaan tiedon uusimmista löydöistä sosiaalisen median eri kanavissa.

Yleensä joukossa on enemmän kuin yksi, joka heittää ilmoille vastauksen kontrollin tunne. Vihdoin jotain, jota pystyy hallita. Se tunne, kun tiedät, että kaapista löytyy juuri NE oikeat asut säähän kuin säähän, ja tietenkin vähintään vuodeksi eteenpäin.
Valitettavasti tämäkin hallinta on rajallista. Viime syksynä naureskelin ääneen astellessani leikkipuistosta kotiin alusvaatteetkin sadeveden kastelemina. Lastenvaatteista muistan kyllä varmistaa vesipilarin arvon, omistani en.

Oma aika vs. parisuhde

Tasapainoilua vaatii myös parisuhteen ja oman itsensä vaaliminen. Kun lapset on illalla saatu vihdoin nukkumaan, on aika tehdä valinta. Otanko itsekkäästi oman aikani, rojahdan sohvan nurkkaan näpyttelemään blogia, livahdan eteisen ovesta lenkille (hallitakseni sen painvankin osan elämääni), vai köllähdänkö rakkaani kainaloon rauhoittumaan päivän melskeestä.

Usein sitä ei osaa pysähtyä vielä illan viimeisinäkään tunteina, sen sijaan tulee lainattua tunteja vielä yöuniltakin. Se puoli ei selvästikään ole vielä hallussa.

Kuulostaa hullunmyllyltä, kuitenkin kaiken tämän keskellä, huomaan olevani kertakaikkisen onnellinen!

Tätä postausta lopetellessa esikoinen on lukenut ja laulanut minulle jo useamman kirjan sisällön ja kuopus ärissyt viimeisen 10 minuuttia kiukuissaan lattialla. Uris tuijottaa sujuvasti televisiota autuaan tietämättömän ympärillään vallitsevasta hälinästä. Siinä vasta elämän hallintaa!