Elefanttibalettia

Olin eilen ensimmäisellä balettitunnillani ikinä. Ei muuten tartte lähteä tyllihame ostoksille!


26-vuotisen elämäni aikana olen harrastanut tanssi- ja liikuntalajeja melko yksipuolisesti. Listalle voi oikeastaan melko hyvällä omalla tunnolla laittaa 2 lajia.

1. Pyöräily. Olen kotoisin syrjäkylältä. Jos jonnekkin mieli päästä oli sotkettava fillarilla.
2. Ratsastus ja sen oheistuotteena p*skan lapiointi. Aloitettu 16 vuotta sitten, ja siitä eteenpäin tiheys vaihdellut 7xviikossa -2xvuodessa tiheydellä. Riippuen elämäntilanteesta ja etenkin raskauden tilasta.
3. Kohtaan 3 voi listata kaikki satunnaiset yritykset, ohjatut jumpat sun muut, joihin kiinnostusta on piisannut aina puoli vuotta kerrallaan.

Ihmekös sitten tuo, että eilisellä tunnilla ei menestystä kauheasti niitetty. Minun onnekseni muutkin osallistujat oli ensikertalaisia. Aloitimme siis ihan alkeista. (Oikeesti vaikeutuuko se vielä?)

Juu, eli tunti alkoi kevyellä lämmitelyllä ojenneltin nilkkaa ja venytettiin pohkeita. Helppo juttu. Tässä kohtaa pysyin vielä hyvin mukana.

Sitten se perusasento. Jalat auki. Reisistä lähtien. Polvet ja jalkaterät sulospäin, kantapäät yhteen. Okei, hieman hankalaa, mutta menettelee.

Sitten ruvettiinkin puhumaan vierasta kieltä. Lisäsi suorituspaineita, kun yritti kieli mutkalla toistella vieraita sanoja.

Polvet ylös, kantapäät ylös lattiasta. Siis täh, polvet ylös? Pieni selvitys opettajalta, mitä se tarkoittaa.

Tässä vaiheessa vähän jo pukkas hikeä pintaan. Ei tämä ainakaan liian helppoa ole!

Seuraava liike oli kuitenkin helppo. Ojennettin jalka ja kosketeltiin lattiaa vuoroin päkiällä, vuoroin isolla varpaalla. Nilkka ojennettuna tietenkin. Ja polvi suorana.
Mutta eihen se siihen jäänyt. Kohta sitä jalkaa piti heilautta ilmaankin. Edelleen nilkka ojennettuna. Ja polvi suorana. Ja lantio paikoillaan. Niin ja hartia tietty.

Vauhti vaan lisääntyi ja nyt valui tuskanhiki jo meillä kaikilla. Myös ohjaajalla, joka kävi syvään huokaillen  asettelemassa meidän jalkoja oikeisiin asentoihin.

Tunti päätettiin hyppelehtimällä. Siinä vaiheessa valui hien lisäksi jotain muutakin suolaista kasvoilla. Eikä suinkaan ihastuksesta. Siellä peilissä se norsu tömisteli posliinikaupassa niin että ryminä kävi. Voi taivas!

Oikeasti baletti vaikutti rankalta, mutta äärettömän kauniilta lajilta ja sitkeästi aion raahautua paikalle vielä ensi kerrallakin. Jos ei ohjaaja käännytä minua ovelta. Kaikeksi onneksi omaan mitättömän kilpailuvietin, enkä näin ollen ymmärrä lannistua mitättömästä menestyksestä.

Viime yönä kyllä tiesi, mitä illalla tuli tehtyä, polvet ja nilkat pitivät hereillä aamuyöstä ja ovat olleet vielä päivänmittaankin arkana.

Ai niin. Miksi balettia? No kun sitä suositeltiin tankotanssin tueksi.