Me testattiin Aamun Wheatin haalari joskus lokakuulla ekan kerran, enkä mä siihen perin juurin ihastunut, kuten postasinkin täällä.
Kuitenkin sitä on tullut käytettyä tosi paljon ja oikeastaan noilla leudoilla, mutta kuivilla säillä se on ollut ihan hyvä vaihtoehto vk-haalarille.
Tänään päästiin testaamaan puvun pakkaskestävyyttä, kun mittari näytti –6 astetta ja me oltiin vihdoin riittävän terveitä lähtemään leikkipuistoon.
Alle puettiin Kivat villahaalari, kaulaan huivi, käteen Lassien toppakintaat ja päähän H&M pipo. Suunnaksi otettiin tuo meidän lähin leikkipuisto.
Koko ulkoilun ajan hoin mantraa: Tarkenetko? Eihän ole kylmä? Sano sitten jos tulee kylmä.
Reippaan tunnin ulkoilun jälkeen palattiin kotiin tarkistamaan testin tulokset ja ihan lämmin tyttö sieltä haalareista vaan kuoriutui. Hyvä välikerros siis jatkossakin väliin ja ehkä kylmimmät kelit jätetään silti suosiolla väliin.
Haalarin ulkonäköön olen kyllä totaalisen ihastunut. Se on vaan ihana pienine, eleettömine yksityiskohtineen! Puettuakin Aamu saa sen helposti, mutta pois riisuessa vetoketju tahtoo aina hörpätä kangasta väliin. Ei meille ehkä enää jatkossa tule Wheatin toppavaatteita, mutta ei tämä ostos silti ole harmittanutkaan.
Onnikin tarkeni ihan mukavasti omissa kieseissään, poitsu oli just herännyt päikkäreltä, joten vaihdoin vaunukopan rattaiksi ja Onni tekikin elämänsä ensimmäisen ulkoilun hereillä! Mahtoi siinä olla ihmettelemistä!
Kaverista ei tutin ja vällyjen takaa juuri näy kuin Minymon karvahattu ja vähän henkkamaukan toppatakin huppua.
Jokohan nyt uskaltaisi pyykätä loputkin välikausivaatteet talviteloille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti