Tämä on alku, toivottavasti!
Minä olen kotiäiti. 26-vuotias nainen ja tunnen oloni tällä hetkellä valovuosia vanhemmaksi. Lapset vanhentavat?
Tällä äidille kotona ollessakin ne maanantait on viikon pahimpia mörköjä, viikonlopun jälkeen arki tuntuu takkuavan välittömästi. Lapset on huonotuulisia ja ylienergisiä, pyykkivuori yleensä voittamaton ja siivo sanoin kuvaamaton! Perjantaita kohti sitten mieli virkistyy ja suurimmat siivot on yleensä selätetty, lasten kanssakin on päästy suunnilleen samaan vireystilaan ja viikonloppu on edessä!
Kotiäitinä olen ollut 3-kuukautta ja edessä on vielä 11 ja jos vanhat merkit paikkansa pitää olen silloin riemusta kiljuen menossa töihin!
Ja nyt ei pidä tulkita asiaa niin, ettenkö nauttisi lasten kanssa olemisesta tai arvostaisi kotiäitiyttä! Juttu on vaan niin, että minä kaipaan vaihtelua ja asioiden rullatessa liian pitkään samassa mallissa alan käydä levottomaksi.
Työmaana odottaa toimihenkilötehtävät ja ruuanlaiton haasteet. Olen ollut alalla koko nykyisen työhistoriani, nykyisissä tehtävissä vajaan vuoden ja voin sanoa rakastavani niitä! Toistaiseksi olen siis unelma-ammatissani, senkään puoleen ei töihin paluu tunnu kovin pahalta!
Nyt kuitenkin nautin tästä kotiajasta, kyllä sitäkin vielä ikävä tulee!
Meirän Majan Uraputki-isä on minun aviomieheni, jonka elämä keskittyy tällä hetkellä urahaaveiden toteuttamiseen. Käytännössä se tarkoittaa toisen ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittamista, yhtä kokoaikaista ja kahta osa-aikaista työtä ja hitusen perhe-elämää piristykseksi, jotenkin kummassa hänellä riittää aikaa myös harrastuksille ja kavereillekin, yöunissa lienee toivomisen varaa?
Tulevaisuudessa hän toivonee kai istuvansa mukavassa toimistohuoneessa piirtelmässä tarkkaakintarkempia 3d-kuvia ja ratkomassa hirveänhankalia ongelmia ja vastailemassa todellatärkeisiin sähköposteihin. Ja tottakai kantavansa kotiin selkävääränä rahaa!?! Uraputki-isän rinnalla tunnen itseni välillä toivottoman kunnianhimottomaksi ja vähään tyytyväiseksi ihmiseksi!
Majaa pitävät myös blogilapsemme Aamu 3 ja melkein ½-v ja Onni runsas 2 kk. Aamu on tunteikas tyttö, näyttää voimakkaasti niin hyvät kuin pahatkin mielensä, juttelee, satuilee ja laulelee paljon, viihtyy leikeissänsä aamusta iltaan, eikä oikein yöksikään malttaisi lopettaa.
Onni on rauhallinen miehen alku, syö nukkuu ja kasvaa hyvin, vaikuttaa kuitenkin jo 2 kk iässä yhtä puheliaalta kuin siskonsakin.
Blogilapset pitävät kiireisinä, joten tämän ensimmäisenkin postauksen kirjoittamiseen on kulunut aikaa reippaasti yli tunti. Jatkossa yrittänen vältellä maanantaipostauksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti