Tänään taas uhmattiin säitä ja käännettiin nokka kohti leikkipuistoa. Aamun meuhkatessa keinusta toiseen, päätin minä pistää käden taitoni koetukselle. Hyvin se aika niinkin sujui ja lopputulos oli tälläinen:
Sade kuitenkin ajoi meidät hyvissä ajoin takaisin kotiin ja ruuanlaittoon. (Kanakastiketta ja makaronia)
Säät on näin syksyllä hankalia. Ensin voi olla ihanan leutoa ja lämmintä ja parissa minuutissa tulla hyytävää vettä taivaan täydeltä.
Tässä osaa Aamun aseistuksesta syyskelejä vastaan!
Itse olen varhaissyksyn ihmisiä, pidän syksystä niin kaun kun se esiintyy myrskyävinä sateina, rusottavana auringonpaisteena ja huuruisena pikkupakkasena. Rakkaita ovat vastapuitujen peltojen tuoksu ja ulkona jylisevä tuuli! Voi ja omenat ja marjat ja sienet ja ihanan väriset lehdet. Parhautta!
Mutta voi auta ja ankeus kun päästään lokakuun lopulle ja siirrytään siihen harmaaseen, märkään, kuolleeseen vaiheeseen, jota jatkuu lumen tuloon asti.
Toivottavasti siihen on vielä pitkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti