Meinasin tehdä pikaisen postauksen Onnin uusista vaatteista, mutta kamerasta oli akku loppu. Saatte siis tällä kertaa postauksen hiekkaleluista ja niiden lainailusta, vaatteita sitten joku toinen päivä.
Meillä kulkee vaunujen alaosassa aina vähintäänkin sanko ja lapio, useimmiten muutama muukin tarvekalu hiekkalaatikolle. Takapihalta löytyy oma pieni hiekkis, mutta pääasiassa vieraillaan kaupungin leikkipuistoissa hiekkaleikeissä ja muissa.
Meidän lelut on aina lainattavissa ja ajoittaisia mustispuuskia lukuun ottamatta Aamu ei pahemmin välitä, vaikka kaverit leluja lainaa. Itse yritän ohjeistaa Aamua kysymään lupaa, ennenkö ottaa toisen lapsen leluja ja usein leikki menee sujuvasti, kun lelut ovat kaikki sujuvassa yhteiskäytössä. Toisten vaunuista, koreista, kasseista ei mitään saa hakea ja leluilla leikitään siinä missä ne ovat, yleensä siis hiekkalaatikolla.
Muutaman kerran olen törmännyt siihenkin, että leikkivän lapsen vanhempi, on kertonut, että heidän lelujaan ei lainata. Sitä on tietenkin kunnioitettu ja kenties pelkästä hämmästyksestä Aamukin on aina suhtautunut siihen hyvin.
Suurimmaksi osaksi muilla vanhemmilla ja kaitsijoilla tuntuu olevan samat periaatteet lelujen käytöstä ja lainailusta, paitsi meidän lähileikkikentän perhepäivähoitajilla…
Oikeasti, ne pemahtaa joka aamupäivä samaan aikaan paikalle ja sama meno toistuu. Hoitajat muodostaa mukavan leppoisan jutteluryhmän ja lapset juoksentelee ympäri leikkikenttää. Yksikään lapsi ei kysy lelujen lainaamiseen lupaa, eikä todellakaan saa asiaan mitään ohjeistusta hoitajilta, lelut roudataan ympäri kenttää ja se kenttä on oikeasti aika iso! Lähtiessäsi saat siis kiertää ympäri kenttää yrittäen muistella, mitä leluja tänään oli joukossa… Ja vaikka suureen ääneen ihmettelet, että “missähän se meidän vihreä sanko on?”, et varmana saa apuja etsintöihin hoitajilta. Heillähän on hyvä juttu kesken!
Eikä se rajoitu, vain hiekkaleluihin. Viimeksi olimme lähdössä puistosta kotiin, kun huomasimme, että naapurin tytön polkupyörä ei ollutkaan enää paikallaan. Pienen pään pyörittelyn jälkeen huomasimme yhden pikku vesselin sillä polkevan pitkin leikkikenttää.
Onneksi tiedän, että kaikki pp-hoitajat ei ole samanlaisia, vähän kauempana sijaitsevassa puistossakin on jo ihan eri meininki!
Voisiko kuitenkin olettaa että pikkuisen edes yritettäisiin olla kohteliaita ja huomioida ne muutkin puiston käyttäjät?!
Paatoksellista kenties, mutta alkoi vain jo ärsyttää, kun totesin meidänkin hiekkalapioiden vähitellen huvenneen… Täytyy ilmeisesti alkaa merkata hiekkalelut.
Aaarggh! Aika moukkamaista lainailla ilman lupaa. Mua välillä hävettää, kun me pyöritään välillä lähipuistoissa, muttei kuljeteta leluja mukana, kun neiti niillä harvemmin enää leikkii ja ei ole rattaitakaan jokuseen vuoteen kuljetettu mukana :D Neiti on kuitenkin sille päälle sattuessaan melkoinen lelupummi. Kysyy kyllä aina kohteliiasti lupaa ja yleensä luvan saakin, mutta mä en tykkää siitä, että tyttö jatkuvasti lainaa ja pummaa jotain :D Toki silloin, kun kuljettiin rattaiden kanssa, oli meilläkin leluja mukana ja niitäkin sai lainailla.
VastaaPoista