Meidän Kissa on mitä mainioin tapaus. Vaikka se toisinaan ottaa aivoon, on se kuitenkin yksi maailman kilteimpiä ja luotettavimpia kissoja.
Onni on ottanut Kissan tähtäimeensä ja syöksähtelee sukkulana Kissan perässä. Vaikka päivittäin käyn pelastamassa hädissään maukuvan Kissan ja torumassa karvoissa roikkuvaa Onnia, ei minun koskaan tarvi pelätä, että Kissa vahingoittaisi innokasta rutistajaansa.
Kuitenkin meillä on selvää, että jo Onniakin yritetään ohjeistaa oikean laiseen lemmikin käsittelyyn. Eli ei revitä karvoista, korvista, hännästä tai mistään muustakaan. Nätisti “aijataan”.
Aamua joutuu aina joskus torua liian innokkaasta hellimisestä, mutta pääosin tyttö kyllä kohtelee eläimiä niin kotona kuin muuallakin asiaan kuuluvalla kunnioituksella.
Niinpä minua ottaa ihan suunnattoman suuresti päähän meillä käyvät vieraat. Hätinä ulkovaatteita on saatu riisuttua, kun jo patistetaan jälkikasvua etsimään se kissa… Ja sitten Kissa raasua jahdataan ihan koko ajan, yritetään nostella, maataan päällä jnejne. Ja vanhemmat vain varmistaa, että tuo teidän kissahan ei tehnyt mitään?!
Voi ärsytys! Minä koitan “armahtaa” kattiparkaa ja laittaa sen pihalle tai suljen kylppäriin, mutta eihän toinen määräänsä kauempaa viihdy saunan lauteillakaan.
Minä en ole mikään intohimoinen eläinsuojeluaktivisti tai muukaan vastaava, mutta hämmästelen minäkin moista! Ja kohdistuneeko se vain puolustuskyvyttömiin eläimiin? Tokkopa kukaan äiti antaa lapsensa tunkeutua vieraan saksanpaimenkoiran ruokarauhaa häiritsemään? Puhumattakaan, että antaisi kiskoa hevosta hännästä!
Ja kuvissahan Kssa osoittaa hurjan puolensa riepomalla rakasta SillikalaSiiliään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti