Meillä oli tänään lounaaksi kinkkumakaronilaatikkoa. Ja sitä syömässä 3x 4-vuotiasta tyttöä, 1x 2-vuotias poika, 3x äiti-ihmistä ja 2xkateellisena katselevaa alle 1-vuotiasta. Yksi perhe uupui joukosta, se olisi lisännyt väkimäärän yhteensä 12 henkeen.
Oli siis meidän vuoro emännöidä meidän “äiti-lapsikerhoa”. Olemme alunperin tutustuneet neuvolan synnytysvalmennuksessa ja synnytyksen jälkeen neuvolan kannustamana treffailleet kutakuinkin säännöllisesti. Alkuun meitä oli enemmänkin, tapailimme joka toinen viikko kahvittelujen merkeissä, vähitellen porukka kuitenkin palaili töihin ja tapaamiset harveni.
Kunnes tuli seuraavan kierroksen vuoro. Nyt meitä on taas 4 kotoilevaa äitiä, tapaamiset koki pienen muodonmuutoksen, tällä porukalla on helpompaa jättää kahvittelut kevyemmälle tarjoilulle ja tarjota sen sijaan jengille lounas. vaatimustaso on nakkisoppa/makaronilaatikko luokkaa.
Onhan siinä hurja järjestäminen, kun vuoro omalle kohdalle osuu, hetkellinen mellakka, kun kaikki ovat koolla ja mahdoton siivoaminen, kun vieraat ovat lähteneet. Mutta toisaalta, siitä ilosta mitä se antaa itselle ja lapsille… Aika pieni hinta siitä, että joku ymmärtää puolesta lauseesta mitä tarkoitat, kun kyse on siitä juuri tämän hetkisestä the ongelmasta!
Ja kyllä me joskus otetaan rennosti, lähdetään vain äitien kesken syömään, puhutaan kaikesta muusta, mutta ei lapsista, tai keräännytään autoon ja lähdetään kimpassa reiman tehtaanmyymälään “säästämään”.
Aamukin on vierailujen jälkeen hetkellisesti näännyksissä.Telkkarin vieressä oleva jukka-palmu taitaa olla lopullisesti näännyksissä. Hups.
Mutta, nyt haalarit niskaan ja vielä hetkeksi nauttimaan iltapäivän auringosta!
Onpa teillä mukava äitikerho. Meillä on ollut perhekerhossa samoja tyyppejä alusta saakka, se on mukavaa.
VastaaPoista