Onnin ja Aamun päivähoito: Osa 2

Syksyinen kuva syksyisiin fiiliksiin, ulkona on kaunis kesä päivä, mutta mieli askartelee syksyssä. Sehän on ihan kohta täällä!? Enkä nyt tahdo masentaa ketään, eihän kesä ole vielä puolessakaan, meillä vain hoidon aloitus lähenee vääjämättä, enää reilu kuukausi jäljellä kotoilua.

Tunteet hoidon aloituksen ja töihin paluun suhteen vaihtelee, olen innoissani, harmissani, jännittää, pelottaa, surettaa. On ihana saada olla taas yksilö, mennä töihin, nähdä työkavereita, rasittaa aivosoluja, ja ne lounas- ja kahvitauot –työpäivän helmet! Toisaalta on kurja vaihtaa leppoisat aamut kiireeseen, lapsille pitkät hoitopäivät, joiden jälkeen on kiire laittaa ruokaa, kiire käydä kaupassa kiirekiirekiire. Toisaalta tunnen oloni onnekkaaksi, minulla on työpaikka, vieläpä ihana sellainen, johon palata. Toisaalta harmittelen etenkin Onnin hoitoon “joutumista”.

Haikeutta on ilmassa myös siksi, että pidän hyvin mahdollisena, että tämä oli viimeinen pidempi pätkäni kotona lasten kanssa.

Enimmäkseen olen kuitenkin positiivisella mielin, en ole mikään luontainen äiti, joka järjestelee lapsille ohjelmaa pitkin päivää, joka nauttisi leikeistä lasten kanssa tai yksinkertaisesti edes viihtyisi kovin pitkään kotona! Tarvitsen omaa tilaa, omaa aikaa, omia ympyröitä, olen ehkä himpun verran itsekäs…

Tänään käytiin tutustumassa lasten tulevaan hoitopaikkaan. Molemmat lapset pääsivät tuohon läheiseen ryhmikseen hoitoon ja saavat siis toiveitteni mukaan olla hoidossakin yhdessä! Aamulle on luvassa runsaasti saman ikäistä tyttöseuraa ja Onnille löytyy ilmeisesti yksi ikätoveri, aika passelin kuuloista.

Paikka vaikutti mukavalta ja rennolta, kolmesta hoitajasta tavattiin tänään kaksi, kumpikin mukavia, eloisia nuoria naisia.

Positiivisimman mielen jätti hyvä henki hoidossa olevien lasten kesken, kaikki lapset tulivat juttelemaan ja innokkaana tutustumaan uusiin hoitokavereihin. Aamu talutettiin kädestä pitäen mukaan leikkeihin. Ei hoitopaikka voi olla huono, jos sieltä löytyy noin iloiset, reippaat lapset!

Ja hei! Onhan sitä kesää vielä jäljellä!