Itkupotkuraivareita ja hermojen hellittelyä.

Meillä on tänä syksynä venytetty Äiskän pinnaa enemmän kun laki sallii.
Varmasti siihen löytyy kaikkia hienolta kuulostavia syitä ikään ja elämän muutoksiin liittyen, mutta yhtä kaikki hermoja raastavaa se on silti.

Kerran jos toisenkin tilanne on päättynyt siihen, että Äiskältä on pettänyt hermot. Siinä sitä on sitten huudettu ja kiljuttu molemmat. Hyödyttikö ketään? No ei taatusti. Tuliko jollekulle hyvä mieli? No vielä vähemmän sitä.

Niinpä Äiskä on joutunut opetella hillitsemään kiivasta luonnettaan. Ottamaan vain vastaan ja puhisemaan. Oppihan ne Pavlovin koiratkin uusia temppuja ja silleen!?

Niinpä, samaa metodia noudatellen, on Äiskä saanut palkkion hyvin hoidetusta kiukkupuuskasta. Ja mikäs toimisi sen paremmin kuin suklaa! Tosiasiassahan kyse saattaa olla myös siitä, että niiden raivopuuskien vastaanottamisen jälkeen täytyy vaan tankata energiaa ja endorfiineja.

Kehitystä on huomattavissa, hermot pitää ehkä paremmin ja takamus on taatusti levennyt. Ja kaikeksi onneksi Aamultakin on pahin vaihe takanapäin.

Tänään tosin saatiin yksi sellainenkin MajorHirmustusHermostus, että oksat pois. Ei mennyt mäenlaskut, kuten nuori neitokainen oli kaavaillut. Kyllähän siinä taas naapurit ikkunoissaan ihmetteli myöhäistä jouluporsaan lahtaus ajankohtaa. Siltä se nimittäin kuulosti.

Kolailin kuitenkin tyynesti pihan loppuun, ennenkö kannoin neitokaisen sisälle rauhoittumaan. Aikansa sylissä ärhenneltyään se sisu sitten lopulta antoi periksi.

Mitähän tässä vielä onkaan edessä, kun tuo ehtii murrosikään? Riittääkö maailmassa suklaata sinne asti? Ja kuvathan on viikon vanhoja, täällä on paaaaljon enemmän lunta nykyään!

Ja ai niin. Lindexilläkin alkoi ale. Ei tarvinnut tilata mitään, mutta kivijalassa voisi kyllä piipahtaa tsekkaamassa alet livenä. Sitten ensi viikolla.